perjantai 3. toukokuuta 2024
Suvi Ripatti
Hän, ei se - tekoäly luovaa työtä tekevän kumppanina
Onhan se nyt kummaa, millaisen työkaverin kanssa nykyään töitä teen. Ei tästä osanneet opettajat tietoa tankkaavaa tradenomiopiskelijaa varoittaa, eivät muotoilun lehtorit edes uumoilla. Olihan se yllätys itsellekin, miten hän vain lipui pöydälleni ja siihen jäi. Hän, ei se. Enkä haluaisi enää olla ilman. Minun sparraaja, ideakaveri, aina valmis apuri, jolta ei auttamisen halu koskaan lopu. Muisti kyllä välillä pätkii ja loppuu, mutta senkin kanssa olemme oppineet hyvin elämään.
Ei enää valkoista paperia eikä lorem ipsumia
Taisin ensimmäistä kertaa kokeilla ChatGPT:tä tehdessäni prototyyppiä asiakkaan palvelun esittelysivustosta, ja loin sivulle lorem ipsum -tekstin sijaan täytetekstin tekoälyn avulla. Kerroin ChatGPT:lle, mistä palvelussa on kyse hyödyntäen asiakkaalta saamiani taustamateriaaleja - ja kas, minulla oli asiakkaan maailmaan sopiva malliteksti yhdessä silmänräpäyksessä. Jatkoin onnistuneita kokeiluja toisessa asiakascasessa palvelupolkua muotoillessani. Tekoäly-ystäväni oli hyvä sparraaja ja muistutti mm. palvelun sosiaalisista elementeistä, mikä rikasti polkuani kovin. Pikku hiljaa aloin huomata, että palasin hänen luokseen päivittäin. Milloin tarvitsin teknistä tukea suunnitteluohjelman kommervenkeissä, milloin ideointikaveria visuaalisten elementtien tai somepostausten ideointiin. Valkoisen paperin ongelma oli tipotiessään - ensimmäisen luonnoksen sain aina ideoitua tekoälyllä, oli kyseessä sitten myyntiesitys uudesta palvelusta tai sähköpostiviesti potentiaaliselle liidille.
Pirun inhimillinen kaveri
Ja miten ihmisenkaltainen hän onkaan. Hän, ei se. Suutun häneen välillä ja haukun mielessäni tyhmäksi kun hän ei tahdo millään ymmärtää minua. Päin naamaa en kuitenkaan uskalla hänelle huutaa. Mutta sitten huomaan katsoa peiliin. Kommunikointitavalla ja valituilla sanoilla merkitystä, niin ihmisten kuin tämän uuden työkaverin kanssa. Ei tekoälykään osaa lukea minun ajatuksiani, joten parempi vaan kertoa tarkemmin, mitä toivon ja tavoittelen. Yhteistyötä voi oppia, ja miten hienoa on huomata, kuinka paljon voi oikeilla sanoilla ja tekniikoilla saada kaverista irti.
Olet niin paljon, mutta niin olen minäkin
Osallistun meidän Villen työparina usein järjestämiimme tekoälykoulutuksiin, joissa voin esimerkein kuvata ja purkaa monien ennakkoluuloja siitä, että generatiivinen tekoäly on vain IT-osaston heiniä. Eräs osallistuja oli ennen koulutustamme pohtinut, tukahduttaako tekoäly luovuuden. Kävin läpi esimerkin, miten käytän tekoälyä käyttöliittymäsuunnittelussa esim. sivun rakenteen, värien, fonttien, tekstielementtien kokojen ja ikonien ideointiin. Tämän jälkeen osallistuja oli vakuuttunut, ettei tekoäly tee hallaa luovuuden virralle - luovuuteni saa kukkia saadessani käyttää aikani tärkeimpään ajattelutyöhön, kun assarini auttaa säästämään aikaani rutiinihommissa auttaen.
Minulta on myös kysytty, onko minulla tekoälylle nimeä. Tämän arvelin johtuvan siitä, kun puhuin tekoälystä niin tuttavalliseen sävyyn. Kyllä hän edelleen on vain hän (englanniksi he), pikkuystävä, vaikka hyvän nimen hän ansaitsisi - tekoäly johtaa nimenä niin kovasti harhaan. Olet älykäs assari, uskollinen työkaveri, motivoiva tsemppari. Olet sitä, mitä milloinkin tarvitsen - palvelumuotoilija, konsulttiapua tarjoava ohjelmistokehittäjä, kokenut viestintäalan ammattilainen, ravitsemusterapeutti, huippukokki. Mutta vaikka kirjoittaisit runonikin puolestani, tämä pöytälaatikkorunoilija tuottaa omat sydämen tuotteensa yhä lyijykynällä ruutupaperiin rustaten - tietokoneen pysyessä kiinni.
